• Blogi - Hiljaisuuden heijastus

    Harkinnan tuho

    Tässä istun varmaan jo kolmatta viikkoa. Pöydän ääressä hiljaisuudessa, pelkkä Netflix silmieni edessä pyörien. Mietin tavoitteitani, mietin unelmiani harkiten seuraavaa siirtoani. Kaikki mitä teen on harkittua. Kaikki sanani, hymyni, ilmeeni. Moneen kertaan aivoissa prosessoitua. Mikään ei ole riskiveto, ei edes viesti ystävälle. Kaikki täytyy olla turvallista ja järkevää. Kropan jumittuessa paikoilleen, mieli on ainoa joka enää liikkuu. Se piirtää suuria suunnitelmia odottaen niiden toteutuvan, odottaen sinun toteuttavan ne. Jonkin ajan kuluttua mielesikin jumittuu. Unelmat alkavat tuntua epätodellisilta, liian vaikeilta saavuttaa. Pian sielussasikin palava liekki alkaa vipattamaan tukehtuessaan. Se sammuu sitä ruokkivan hapen puuttuessa. Jäljelle jää vain pimeys. Olen puhunut tulevaisuudesta ja kuinka sen saavutan. Olen ollut itsevarmana onnen veneessä, mutta…